Maisemasuunnittelun historiasta lyhyesti
Puutarhasuunnittelun historia – ajattomia oppeja nykypäivän pihoille ja viheralueille
Puutarha on seurannut ihmisen mukana siitä lähtien, kun ihminen asettui paikoilleen ja alkoi viljellä maata. Pihasta tuli ensimmäinen paikka, jossa ihminen muokkasi luontoa turvakseen ja ilokseen. Puutarha on läpi historian edustanut ihmiselle suojaa, ravintoa, kauneutta ja rauhoittumisen paikkaa – perustarpeita, jotka eivät ole muuttuneet tuhansissa vuosissa.
Vaikka materiaalit ja suunnittelutyökalut kehittyvät, monet hyvän pihan ja viheralueen perusopit ovat säilyneet samoina vuosisatoja, jopa vuosituhansia.
Mesopotamia, antiikki ja keskiaika
Tigris- ja Eufratjokien laaksoissa syntynyt Mesopotamian puutarhakulttuuri oli yksi ihmiskunnan varhaisimmista ja kehittyneimmistä puutarhanhoidon muodoista. Kuuman ja kuivan tasangon keskellä sijainnut puutarha ei ollut pelkkä koriste, vaan se oli edistyksellisen insinööritaidon, vallan ja uskonnon mahtava symboli.
Antiikin ajalla puutarhasta muotoutui arkkitehtuurin saumaton jatke ja suojaisa keidas. Varakkuutta osoittava puutarha kuului erottamattomasti huvilan tai palatsin ympärille, ja se tarjosi ihanteellisen ympäristön niin virkistäytymiselle kuin vieraiden kestitsemisellekin.
Keskiajalla eurooppalaista puutarhakulttuuria ylläpidettiin erityisesti luostareissa ja linnojen suojissa. Keskiajan puutarha oli hortus conclusus eli muureilla tai aidoilla rajattu intiimi tila, jossa yhdistyivät kauneus ja käytännöllisyys. Juuri keskiajan luostareista olemme perineet nykyaikaiseen puutarhanhoitoomme ajatuksen pihan suojaisuudesta ja omasta rauhasta, kohopenkeistä sekä hyötykasvien, mausteyrttien ja kukkien yhdistämisestä.
Itämaiset traditiot
Länsimaisen perinteen rinnalla myös itämaiset puutarhakulttuurit ovat rikastuttaneet maisemasuunnittelua syvällisellä symboliikalla ja aistillisuudella. Kiinalainen ja japanilainen puutarhataide opettivat maailmalle luonnon miniatyrisointia sekä kiven, veden ja sammaleen välistä tasapainoa. Aasiasta peräisin oleva tyyli korostaa erityisesti seesteisyyttä ja vuodenaikojen vaihtelun kunnioittamista.
Islamilainen puutarhakulttuuri taas on ottanut vahvasti vaikutteita vanhasta persialaisesta puutarhaperinteestä ja luonut varjoisia keitaita, eli ”paratiiseja maan päällä” kuumuuden keskelle. Tämä perinne toi suunnitteluun veden keskeiseksi elementiksi. Tyyli tunnetaan lisäksi solisevista suihkulähteistä, geometrisista tilanjaoista, laatoituksista ja aistillisista tuoksuista.
Renessanssi ja barokki
Renessanssin ja barokin aikaan Italiassa ja Ranskassa puutarhasuunnittelu nousi varsin mahtipontiseen kukoistukseen. Pihoja hallitsivat tiukka geometria, symmetria, leikatut pensasaidat ja pitkät näkymäakselit. Tästä aikakaudesta ammennamme edelleen ajatuksia pihan selkeään runkoon, linjauksiin ja tontin rakenteeseen.
Englantilainen maisemapuutarha
1700-luvulla syntynyt englantilainen maisemapuutarha teki täysikäännöksen tiukasta geometriasta. Sen ylevänä tavoitteena oli ihanteellistettu, maalausmainen luonto: kaarevat linjat, kumpuilevat nurmikot ja vapaasti kasvavat puu- ja perennaryhmät. Tämä tyyli opetti maastonmuotojen kunnioittamista ja pehmeää sulautumista ympäröivään maisemaan.
Suomen puutarha- ja puistohistoria
Suomalaisen puutarhakulttuurin historia alkoi muotoutua keskiajalla, ja se kehittyi laajamittaisemmaksi 1600- ja 1700-luvuilla. Pohjolan ankaran ilmaston vuoksi puutarhanhoito oli pitkään lähinnä hyötykeskeistä, ja koristeelliset piirteet tulivat mukaan vasta myöhemmin.
Ensimmäiset puutarhat rakennettiin 1300–1500-luvuilla katolisten luostarien sekä Turun ja Hämeen linnojen yhteyteen, joissa viljeltiin lääkeyrttejä, vihanneksia ja ensimmäisiä omenapuita. Ruotsin suurvalta-ajalla 1600-luvulla puutarhakulttuuri levisi kartanoihin, joihin perustettiin symmetrisiä barokkipuutarhoja. 1700-luvun valistusaikana hyötykasvit nousivat jälleen keskiöön, ja puutarhanhoito edistyi tieteenä muun muassa Pehr Kalmin ja Turun Akatemian ansiosta. Tällöin hyötytarhat ja omenatarhat yleistyivät myös pappiloissa ja virkataloissa.
Autonomian ajalla 1800-luvulla Suomeen levisi englantilainen maisemapuutarhatyyli, ja kaupunkeihin alettiin rakentaa julkisia puistoja kansalaisten virkistykseksi. Samalla perustettiin myös Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. 1800-luvun lopulta alkaen puutarhanhoito kansanomaistui, kun kansakoulut, maatalousseurat ja Martta-järjestö opettivat viljelyä tavalliselle kansalle. Marjapensaat ja vihannekset vakiinnuttivat paikkansa maalaistalojen pihoilla, ja 1900-luvun alussa toiminta laajeni kaupunkeihin ensimmäisten siirtolapuutarhojen myötä.
Moderni pihasuunnittelu
1990-luvulta alkaen pihasuunnittelu on kytkeytynyt tiiviisti suomalaisen ihmisen arkeen ja hyvinvointiin. Piha nähdään lisähuoneena ja paikkana, jossa kiireinen nykyihminen voi palautua ja ottaa yhteyden luontoon. Selkeät linjat, helppohoitoisuus, uudet materiaalit ja ekologisuus ovat nousseet keskiöön.
Puutarha vai puisto?
Puutarha mielletään perinteisesti puistoa pienemmäksi ja yksityiseksi tilaksi, kun taas puisto edustaa usein laajempaa julkista aluetta. Rajanveto ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä on olemassa myös julkisia puutarhoja sekä yksityisiä puistoja. Koska tällä sivulla käsitellään maisemasuunnittelun historiaa, esimerkkejä ei ole rajattu koon perusteella, jotta erilaisia tyylejä voidaan esitellä mahdollisimman kattavasti.
Esimerkkejä historiallisista puutarhoista ja tyyleistä
Alhambran ja Generalifen puutarhat – aistillista harmoniaa ja maurilaista estetiikkaa
Alhambra ja sen kuuluisat Generalifen puutarhat sijaitsevat Granadassa, Etelä-Espanjan Andalusiassa, Sierra Nevadan vuoriston juurella kohoavalla Sabika-kukkulalla. Nämä puutarhat edustavat keskiaikaista maurilaista puutarha-arkkitehtuuria, jolle on omaista geometrinen symmetria, muurien suojaamat sisäpihat sekä arkkitehtuurin ja luonnon saumaton yhdistäminen. Puutarhojen muotoilu pohjautuu klassiseen islamilaiseen nelijakoiseen malliin, jossa risteävät vesikanavat jakavat tilan osiin ja ohjaavat kulkijan katsetta. Tämä perinne juontaa juurensa persialaiseen puutarhaan, jossa muurit, vesi ja neljä elementtiä kuvataan perin samankaltaisella tavalla mutta eroten symboliikassa.
Vesi asetettiin puutarhan tärkeimmäksi elementiksi tuomaan tilaan viilennystä, valon heijastuksia sekä rauhoittavaa äänimaisemaa. Kokonaisuus on rakennettu herättämään kaikki aistit sitruspuiden ja jasmiinien tuoksuista soliseviin puroihin ja laattojen koristamiin altaisiin. Suunnittelun taustalla vaikuttaa vahva ajattelutapa puutarhasta maanpäällisenä paratiisina. Generalifen arabiankielinen nimi Jannat al-Arif kääntyykin ”Arkkitehdin puutarhaksi” tai ”Korkeimmaksi paratiisiksi”. Kuuman ilmaston keskellä nämä vihreät keitaat luotiin tarjoamaan levollisuutta ja varjoa.
Villa Adriana, kokoelma antiikin maailmasta
Villa Adriana eli Hadrianuksen villa sijaitsee Tivolissa, noin 30 kilometriä Roomasta itään, antiikin Tiburin alueella.
Keisari Hadrianuksen vuosina 118–138 rakennuttaman massiivisen residenssin arkkitehtuuri edustaa antiikin Rooman kukoistuskautta, jossa yhdistyvät italialaiset, kreikkalaiset ja egyptiläiset tyylisuunnat. Lähes 120 hehtaarin laajuiselle alueelle rakennettu kokonaisuus käsittää palatsirakennuksia, kylpylöitä, teattereita, temppeleitä ja laajoja puutarhoja, joita yhdistivät sekä maanpäälliset kävelytiet että monimutkainen maanalainen huoltotunnelien verkosto.
Arkkitehtuurin filosofiana oli keisari Hadrianuksen halu luoda ihanteellinen maailma ja mikrokosmos, joka heijasteli hänen henkilökohtaisia muistojaan ja matkojaan ympäri Rooman valtakuntaa. Villa toimi paitsi keisarin yksityisenä ja ylellisenä pakopaikkana pääkaupungin politiikasta, myös vallan näyttämönä, jossa Rooman valtakunnan kulttuurinen perintö ja luonto sulautuivat yhdeksi monumentaaliseksi kokonaisuudeksi.
Giardino della Minerva, Euroopan vanhin kasvitieteellinen puutarha
Giardino della Minerva sijoittuu Italian Salernoon, ja se on yksi maisemasuunnittelun historian merkittävistä väliportaista keskiajan ja renessanssin taitteessa. Lääkäri Matteo Silvatico perusti puutarhan 1300-luvun alussa Euroopan vanhimman lääketieteellisen koulun opetuskasvitarhaksi, minkä vuoksi sitä pidetään Euroopan ensimmäisenä kasvitieteellisenä puutarhana.
Puutarhan suunnittelu mukautui poikkeuksellisella tavalla ympäröivään maastoon. Se rakennettiin Salernon vanhankaupungin jyrkkään rinteeseen, jossa pengerretyt terassit mahdollistivat kapean tilan tehokkaan käytön ja takasivat kasveille optimaalisen määrän auringonvaloa. Rinnettä pitkin virtaava vesi ohjattiin kanavien, suihkulähteiden ja altaiden verkoston kautta kaikkien terassien kasteluun, mikä oli aikakauteensa nähden edistynyttä insinööritaitoa. Lisäksi kasvisuunnittelu perustui ensimmäistä kertaa tieteelliseen järjestelmään, sillä kasvit ryhmiteltiin terasseille keskiaikaisen lääketieteen eli humoraaliopin ja rohto-ominaisuuksien mukaisesti.
Nykypäivänä Giardino della Minerva on säilyttänyt historiallisen luonteensa ja toimii sekä elävänä museona että suosittuna matkailukohteena Salernon vanhassakaupungissa. Puutarha entisöitiin laajasti 2000-luvun alussa, jolloin sen historialliset terassirakenteet, vesikanavat ja kastelujärjestelmät palautettiin toimintakuntoon keskiaikaisten piirustusten ja muistiinpanojen pohjalta. Se toimii edelleen kasvitieteellisenä opetuspaikkana, jossa viljellään satoja keskiajalla käytettyjä lääkekasveja niiden alkuperäisillä paikoillaan.
Giradino della Minervan verkkosivut
Versailles, ranskalaisen muotopuutarhan perikuva
Versailles’n puisto sijaitsee Ranskassa, noin 20 kilometriä Pariisista lounaaseen, välittömästi kuuluisan Versailles’n palatsin yhteydessä.
Puiston muotoilu edustaa barokin ajan klassista ranskalaista muotopuutarhaa, jonka maisema-arkkitehti André Le Nôtre suunnitteli 1600-luvulla kuningas Ludvig XIV:lle. Tyylisuunnalle ovat ominaisia tiukka geometrinen symmetria, pitkät perspektiivilinjat, leikatut pensaat sekä pensasaidat, laajat nurmikentät sekä mahtavat vesiaiheet, kuten suuri kanava ja koristeelliset suihkulähderyhmät.
Suunnittelun taustalla vaikuttaa ajatus ihmisen täydellisestä vallasta luonnon yli. Hallitun järjestyksen, symmetrian ja valtavien mittasuhteiden oli tarkoitus ilmentää itseään Aurinkokuningasta ja hänen rajatonta valtaansa, jossa villi luonto taltutettiin täydelliseksi, järjestyneeksi taideteokseksi.
Louhisaari – kartanolinna ja kukoistava puisto
Louhisaaren kartanon puisto Askaisissa, Maskussa, on yksi Suomen merkittävimmistä ja parhaiten säilyneistä historiallisista kartanopuistoista. Se muodostaa vaikuttavan vihreän kehyksen 1650-luvulla rakennetulle linnamaiselle päärakennukselle, joka tunnetaan muun muassa C. G. E. Mannerheimin synnyinkotina.
Puisto edustaa eri aikakausien tyylien harmonista liittoa. Päärakennuksen välittömässä läheisyydessä avautuu Ruotsin suurvalta-ajan hengessä toteutettu symmetrinen barokkipuutarha suorine akseleineen ja nurmikenttineen. Tätä muotoiltua osaa ympäröi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa luotu englantilaistyylinen maisemapuisto, jossa hyödynnetään alueen luonnollisia maastonmuotoja, vanhoja jalopuita ja polkuverkostoja.
Louhisaaren puistossa yhdistyvät edustuspuutarhan loisto ja vanhan hyötytarhan perinteet. Nykyisin Museoviraston hallinnoima puistoalue tarjoaa kävijälle mahdollisuuden kokea aateliskartanon historiallista tunnelmaa ja ajatonta puutarhataidetta parhaimmillaan.
Giardino di Ninfa – maailman romanttisin puutarha
Noin tunnin matkan päässä Roomasta etelään sijaitseva Ninfan puutarha on yksi maailman upeimmista ja ainutlaatuisimmista puutarhakohteista. Tämä satumainen kokonaisuus on rakennettu hylätyn keskiaikaisen pikkukaupungin raunioille, missä vanhat kiviseinät, historialliset tornit ja holvisillat kietoutuvat saumattomasti osaksi rehevää kasvillisuutta.
Puutarha edustaa tyyliltään englantilaista maisemapuutarhaa, joka hakee voimansa ympäröivästä luonnosta ja historiasta. Alueen läpi virtaava kirkas ja viileä Ninfa-joki luo puistoon ainutlaatuisen mikroilmaston, jonka ansiosta siellä kukoistavat rinnakkain sadat erikoiset kasvilajit, köynnösruusut, sinisateet ja eksoottiset puut.
Ninfa on täydellinen esimerkki siitä, miten rakennettu ympäristö ja villi luonto voivat sulautua toisiinsa harmonisesti. Se tarjoaa mahtavaa inspiraatiota pihan kerroksellisuuden, köynnöskasvien sekä vanhojen kivirakenteiden hyödyntämiseen.
Aspegrenin puutarha – historiallinen keidas Pietarsaaressa
Pietarsaaren sydämessä sijaitseva Rosenlundin Aspegrenin puutarha on yksi Suomen vanhimmista ja parhaiten säilyneistä pappilapuutarhoista. Sen perusti 1700-luvun puolivälissä rovastikunnan kirkkoherra Gabriel Aspegren, joka toi alueelle uusia kasvatusmenetelmiä, hedelmäpuita sekä hyötykasveja. Tänä päivänä puutarha tarjoaa kävijöilleen ainutlaatuisen aikamatkan historialliseen puutarhakulttuuriin ja luonnon rauhaan.
Puutarhan säännölliset ruudut ja geometriset hiekkakäytävät kätkevät sisäänsä runsaita perinnekasveja, yrttitarhoja sekä kukkaloistoa. Puutarhaan kuuluu myös laaja hedelmätarha, jonka sadat omenapuut ja kirsikkapuut puhkeavat keväisin upeaan kukkaan ja tuottavat syksyllä runsaan sadon.
Alueen maamerkkinä toimii Gabriel Aspegrenin rakennuttama monikulmainen, keltaiseksi maalattu puutarhamaja. Puutarhaa ympäröivät Rosenlundin historiallinen pappila ja kivinavetta, jotka muodostavat yhtenäisen ja tunnelmallisen miljöön tapahtumille, näyttelyille sekä juhlille. Puutarhaan on aina vapaa pääsy. Se on täydellinen kohde rauhalliselle kävelylle, rentouttavalle piknikille tai historiallisen puutarha-arkkitehtuurin ihastelulle.
Esimerkkejä moderneista puistoista ja tyyleistä
Sapokan vesipuisto, suomalaisen maisema-arkkitehtuurin taidonnäyte
Sapokan vesipuisto Kotkassa on yksi Suomen palkituimmista ja tunnetuimmista nykyaikaisista kaupunkipuistoista. Se on rakennettu entisen, saastuneen merenlahden paikalle, ja se tunnetaan erityisesti Mestaripuutarhuri Heikki Laaksosen mestarillisesta maisemasuunnittelusta.
Puiston keskeisin teema ja hallitseva elementti on vesi. Sen sydämessä on lähes 20 metriä korkea, kalliota pitkin pärskyvä keinotekoinen vesiputous sekä monimuotoiset puro- ja allasjärjestelmät. Veden lisäksi puisto ihastuttaa valtaisalla kasvilajistollaan, pengerretyillä kivirakenteillaan sekä ympäri aluetta sijoitetuilla suomalaisten kuvanveistäjien eläinveistoksilla. Etenkin kevään ja kesän kukkaloisto sekä syksyn upea iltavalaistus tekevät Sapokasta ainutlaatuisen elämyksen kaikkina vuodenaikoina.
Hyväntoivonpuisto – merellisen kaupunginosan suojaisa puistovyöhyke
Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva nykyaikainen aluepuisto, joka toimii tiiviisti rakennetun kaupunginosan keskeisenä vihreänä selkärankana. Noin kilometrin pituinen ja kymmeniä metrejä leveä puistovyöhyke yhdistää alueen korttelit ja tarjoaa asukkaille suojaisan keitaan merellisessä kaupunkiympäristössä.
Puistolle on tunnusomaista sen vaihteleva ja kumpuileva maastonmuotoilu, joka kätkee sisäänsä rauhallisia oleskelualueita, pelikenttiä sekä leikkipaikkoja. Sen poikki kulkee yhtenäinen kävely- ja pyöräilyreitti, joka ylittää autotiet näyttävien siltojen kautta ja mahdollistaa turvallisen liikkumisen koko alueen läpi.
Monimuotoinen kasvillisuus tuo puistoon väriä eri vuodenaikoina ja luo suojaa merelliseltä tuulelta. Lisäksi puistosuunnittelussa on panostettu laadukkaaseen hulevesien hallintaan sekä kestäviin materiaaleihin. Hyväntoivonpuisto onkin erinomainen esimerkki modernista maisema-arkkitehtuurista, jossa tiivis urbaani asumisympäristö ja elävä viheralue kohtaavat saumattomasti.
Superkilen
Kööpenhaminan Nørrebrossa sijaitseva Superkilen on ikoninen esimerkki modernista ja yhteisöllisestä kaupunkipuistosta, jossa yhdistyvät monikulttuurisuus, urbaani taide ja leikkisyys. Kilometrin pituinen puistoalue jakautuu kolmeen värikkääseen toiminta-alueeseen: aktiiviseen Punaiseen toriin, oleskeluun ja grillaukseen sopivaan Mustaan toriin sekä piknik- ja leikkikenttinä toimivaan Vihreään puistoon.
Superkilenin tekee ainutlaatuiseksi sen osallistava suunnittelu — puisto toteutettiin yhdessä paikallisen asuinyhteisön kanssa, ja sen katukalusteet, valaisimet sekä muut elementit on koottu yli 50 eri maasta aina armenialaisista penkeistä marokkolaiseen suihkulähteeseen.
Tanska on muutenkin suunnannäyttäjä Pohjois-Euroopan maisemasuunnittelussa monine rohkeine projekteineen. Tekniset ongelmat, kuten tulvat, ratkaistaan rakentamalla viheralueita tekniikan sijoittamisen sijaan. Tila ei ole myöskään vain katseltava taideteos, vaan sen pitää kutsua ihmiset leikkimään, istumaan ja kohtaamaan. Hoidettujen nurmikoiden sijaan käytetään tanskalaisia niittykasveja, suokasveja ja kerroksellista puustoa.
Muita kiinnostavia puutarhoja sekä puistoja
Marketanpuisto – suomalaista piharakentamista ja ideoiden runsaudensarvea
Espoon Överbyssä sijaitseva Marketanpuisto on Suomen suurin puutarha- ja piharakentamisen näyttelypuisto. Historiallisen Margretebergin kartanon mailla sijaitseva alue yhdistää saumattomasti vanhan kartanomiljöön ja nykyaikaisen viherrakentamisen osaamisen. Puisto toimii elävänä ideapankkina ja näyteikkunana kaikille piha- ja puutarhasuunnittelusta kiinnostuneille.
Alueen sydämen muodostavat kymmenet eriteemaiset mallipuutarhat, joissa esitellään käytännössä erilaisia kasviryhmiä, kiveyksiä, terassimateriaaleja, valaistusratkaisuja ja piharakenteita. Suomalaisiin olosuhteisiin suunnitellut alueet tarjoavat kävijälle konkreettisia g-malleja siitä, miten materiaalit ja kasvit toimivat yhdessä Pohjolan vaihtelevissa vuodenajoissa.
Marketanpuisto tarjoaa ajatonta inspiraatiota pihan toimintojen jaksottamiseen, materiaalien valintaan ja helppohoitoisten kokonaisuuksien rakentamiseen. Se näyttää upealla tavalla, miten erilaisia tyylejä, rakennettuja elementtejä ja monimuotoista kasvillisuutta voidaan hyödyntää osana toimivaa ja kaunista kotipihaa.
_fokuso.jpg){kind=link}
Arboretum Mustila
Suomen vanhin ja suurin puulajipuisto, joka sijaitsee Kouvolan Elimäellä. Vuonna 1902 perustettu, noin 120 hehtaarin laajuinen metsäpuutarha on kansainvälisesti tunnettu ainutlaatuisesta kasvikokoelmastaan ja lumoavasta tunnelmastaan.
Arboretumissa voi kokea elämyksellisen matkan eri maanosien kasvillisuuteen. Puistossa kasvaa satoja eri puu- ja pensaslajeja, joista monet ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta ja Kaukoidästä. Alue tunnetaan erityisesti näyttävistä havupuumetsiköistään, sadat eri alppiruusu- ja asalealajikkeet kattavasta Kukkamäestään sekä syksyn häikäisevästä ruska-ajastaan.
Toimintansa alusta alkaen Mustila on ollut myös merkittävä kasvitieteellisen tutkimuksen ja kokeilun keskus. Arboretum tekee monipuolista yhteistyötä eri oppilaitosten, kuten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Puistossa tutkitaan ulkomaisten kasvilajien ja kanta-alkuperien menestymistä sekä ilmastonkestävyyttä Suomen olosuhteissa. Lisäksi Mustilassa on toteutettu pitkäjänteistä kasvien jalostus- ja risteytystyötä, ja se toimii tärkeänä tutkimusmateriaalina ja opetusympäristönä alan opiskelijoille sekä tutkijoille.
Mustilan Arboretum on avoinna kävijöille ympäri vuoden, ja se tarjoaa upeat puitteet niin rauhalliselle luonnossa liikkumiselle, kasvitieteelliselle opiskelulle kuin koko perheen retkeilylle. Puiston merkityt kävelyreitit, idyllinen kahvila ja kasvimyynti tekevät vierailusta täydellisen päiväretkikohteen kaikkina vuodenaikoina.
Aikakausien piirteet pähkinänkuoressa
Muinaiset mesopotamialaiset, n. 3500-500 e.a.a.
Ensimmäinen todennettu puutarhakulttuuri sekä kastelujärjestelmät, terassit ja taitorakenteet
Kiinalainen ja japanilainen puutarhakulttuuri, n. 1000 e.a.a.-
Harmonia ilman symmetriaa, veden käyttö lammikoina, puroina ja pikku lähteinä, sekä aistielämykset ja vuodenaikojen havainnointi
Persialainen ja islamilainen puutarha, n. 550 e.a.a.-1500 j.a.a.
Pääasiallisesti symmetrinen harmonia, veden käyttö erityisesti altaissa ja suihkulähteissä, muurit, suljetut tilat sekä aistielämykset
Antiikki, n. 800 e.a.a.-500 j.a.a.
Arkkitehtuurin jatke, hyötypuutarhat ja virkistävä, ylellinen keidas
Keskiaika, n. 500-1500
Suojaisuus ja hyötytarhojen hedelmät sekä kasvien jalostaminen ja viljely erityisesti lääketieteelliseen käyttöön
Renessanssi ja barokki, n. 1400-1600
Selkeä tilajako ja tarkka, yhdenmukainen visuaalisuus (barokilla huomattavasti mahtipontisempi)
Englantilainen puutarha, n. 1700-1800
Luonnonmukaisuuden ihailu, luonnon muotojen jäljittely ja sen ihanteellistaminen, villin oloiset perennaistutukset
Suomalainen perinne, n.1300-2000
Hyötytarhat, ilmastonkestävyys ja erityisen luontosuhteen vaaliminen, perinnekasvit
Modernismi Suomessa, n. 1990-
Helppohoitoisuus ja käytännöllisyys, ekologisuus sekä paikallisten tai paikallisiin oloisin sopivien kasvien suosiminen